Selkiskö?

Awa on nyt pari päivää oireillut nuolemalla oikeanpuolesta lonkkaansa ja olemalla vaisu. Kumminkin käytössä on nyt kaksi kipulääkettä joka päivä (neurontin ja previcox), joten tokihan säikähdin ihan jumalattomasti ja pelkäsin, että lonkassa on vähintään osteosarkoomaa. Tänään sitten Awa pääsi jälleen röntgeniin, ja alla on teille kuvamateriaalia ihmeteltäväksi. Otetaan ihan ensimmäisenä kuvat, jotka otettiin Awasta 14.9.2015:

11999188_1076364669050170_900278840_o
12020369_1076364579050179_2060598026_o
12022256_1076364632383507_613156099_o
AWA_SAVOLAINEN_ESSI_14751_Selkäranka -Kaularanka LAT-15.9.2015-12_33_50-449
AWA_SAVOLAINEN_ESSI_14751_Selkäranka -Lanneranka LAT-15.9.2015-12_33_49-294
AWA_SAVOLAINEN_ESSI_14751_Selkäranka -Rintaranka LAT-15.9.2015-12_33_52-945
AWA_SAVOLAINEN_ESSI_14751_Takaraajat -Lonkka VD-15.9.2015-12_33_51-73

Okei, nämä kuvat ovat siis vuoden takaa. Mikä on tilanne nyt?

14081023_1296775867009048_1760404653_n
14081198_1296776333675668_1632606757_n
14089627_1296775760342392_1547564098_n
14101967_1296775807009054_1269854583_n
Kuvat on otettu isomummon perunalla, pahoittelut siitä – mutta pointin varmaankin näkee. Mikä hitto tätä koiraa vaivaa? Mitään muutosta ei ole omaan silmään tapahtunut. Huomenna käyn hakemassa levyn jossa nämä kuvat ovat ja lähetän ne jollekkin viisaammalle, joka tietää kertoa tästä jotain. Tässä vielä vertailukuva:
Collage

Pitkä, kuuma kesä

Olen taas onnistunut hoitamaan asiani niin, että minulla on jatkuvasti kiire. Ja sitten kun ei olekkaan, olen jo niin väsynyt etten jaksa edes avata koko läppäriä. Pitää ajaa autokorttia varten, pitää harjoitella teoriapuolta, pitää tehdä pantoja ja hihnoja, pitää käydä töissä. Lista jatkuu ja jatkuu.

Pari viikkoa sitten oli Maple Yardin kasvattajaleiri. Tämän postauksen kuvat ovatkin suurin osa leiriltä, kuvaajana on joko Ira Kyntäjä tai Jyri Savolainen. Leiri itsessään oli superkiva, oli mahtavaa tavata muita kasvattien omistajia ja tutustua paremmin Hatin sisaruksiin. Minun ja Hatin osalta treenaaminen oli tottakai melko vähäistä, mutta leikkiä pentu sai kyllä sydämmensä kyllyydestä!
Collage
DSC_0191
DSC_0502
DSC_0510

Agilityn alkeita ollaan nyt treenattu ihan urakalla. Hatti tarjoaa jo estettä omatoimisesti ja putkeenkin meno sujuu jo kohtalaisen hyvin. Muihin esteisiin ei ollakkaan vielä tutustuttu. Lisäksi ollaan opeteltu ihan arkitottelevaisuutta ja pyritty rakentamaan hyvää suhdetta tulevaisuutta varten. Ja pikkuhiljaa se onnistuukin.

Mini joutui pari viikkoa sitten hampaanpoistoon. Reppanan hampaat olivat lohjenneet ja alkoivat kipuilla, mikä näkyi syömättömyytenä. Nyttemmin ongelmia ei onneksi ole ollut, vaikka toinen poskihammas halkesikin ja Minin ikenessä on edelleen tuon kyseisen poskihampaan juuri.
13874632_1272855352734433_2137082610_n
Vanhalla Saralla taasen aloitettiin cartophen-kuuri viime viikolla, jotta askel taas kevenisi vanhallakin. Sara on jo pari kertaa leikkinytkin Hatin kanssa hetken – mutta vain hetken. Sara nautiskelee eläkepäiviään kaikessa rauhassa ja antaa pennun pölhöillä omia hommiaan muualla.

Awan kanssa taasen edelleen menee tasaisen hyvin. Kipulääkkeet tosin joudutaan varmaankin vaihtamaan lähiaikoina.

Itse taas.. No, väsyttää. Asiat alkavat kuormittaa aikalailla, varsinkin tuo uhkaavasti lähestyvä ajokoe stressaa todella paljon. Koulunalkuun ei ole enää kauaa ja tilauksiakin pitäisi saada hommattua lisää.
DSC_0388

VAROKAA TIETÖITÄ!

Tänään olikin sitten vähän erikoisempi työpäivä.

Olen nyt alkanut pyöräilemään työmatkat (yht. ~7km) Awan kanssa. Aamulla kuljettiin aivan normaalisti kohti eläinlääkäriasemaa, ohitettiin siinä sivussa tietyömaa, tänne Mäntyharjuun kun vihdoin ajetaan uusi asfaltti. Siinä kohtaa, josta me tien ylitämme, oli edelleen vanha asfaltti mutta toinen puoli tiestä oli märkää – aivan kuin siihen olisi levitetty vettä. Sen enempää asiaa pohtimatta ylitin tien koiran kanssa.

Asemalla kiinnitin sitten huomiota todella voimakkaaseen asfaltin hajuun. Paikansin hajun tulevan Awasta, ja tarkemmalla vilkaisulla koiran tassunpohjat sekä pitkät tassu- ja mahakarvat olivat aivan mustassa asfalttitöhnässä. Samantien suuntasin suihkutilaan pesemään koiraa mäntysuovalla. Eipä siitä mitään muuta iloa ollut, kuin että sain suihkutilaan kauniit mustat tassunjäljet.
Awa lekurin pöydälle ja trimmeri pörisemään. Eihän tahmea asfaltti mihinkään trimmerillä lähtenyt, joten lopulta saksin karva kerrallaan mustaa töhnää irti. Välillä kävin pesemässä tassuja betadinen pesusaippualla.

Lopulta olin mielestäni saanut suurimman osan asfaltista pois ja huokaisin helpotuksesta. Päästin Awan toimistoon nukkumaan ja siirryin tekemään töitä klinikan puolella. Tässä vaiheessa Awa oli ihan ok, täysin normaali itsensä. Kello oli ehkä yhdeksän.

Puoli yhdentoista aikoihin äitini ja siskoni tulivat käyttämään Hattia rokotuksilla. Sanni huomasi Awan oireet ensimmäisenä mennessään käymään toimistossa. Awa läähätti ja tärisi. Ulkona Awa nosti vasemman etutassun ilmaan eikä varannut sille painoa lainkaan. Onneksi työpaikka sattui olemaan eläinlääkäri, joten apu oli heti saatavilla.
Todennäköisesti Awa kärsii myrkytystilasta, joka johtui nimenomaan tuosta asfaltilla kävelemisestä. Ei tarvittu kuin yhden autokaistan levyinen matka saamaan Awa siihen kuntoon, että tarvittiin nesteytystä ja kipulääkettä. Koira oli väsynyt, apea, kipuileva, selkeästi huonovointinen ja liekkö tassunpohja palanut tai syöpynyt asfaltin takia. Nyt loppupäivä meneekin vahtiessa, että myrkytystila menisi ohi ja Awan vointi palautuisi ennalleen.

20160715_122733
20160718_121555
20160718_121607

Koivunoksa hiljaa hakkaa ikkunaan

Hatti se vaan kasvaa hurjaa vauhtia. Ensimmäiset rokotukset olivat viime torstaina (23.6.) jolloin penneli painoi jo 7,3 kiloa! Säkäkorkeutta en ole mitannut vielä. Hatti pääsi Saran kanssa mukaan töihin siksi päiväksi ja hyvinhän se menikin – pentutarkki ja rokotus oli senverta jännä kokemus että Hatti nukkui tyytyväisenä loppuajan toimistossa. Kauaahan pennun ei tarvinnut toimistossa viihtyä, sillä työpäivä päättyi jo puoliltapäivin.

Viikonloppuna oli viereisessä kaupungissa kansainväliset suurmarkkinat, jonne me tietenkin Hatin kanssa suunnattiin. Perjantaina pyörittiin markkinoilla muutama tunti ihmettelemässä, välillä sataman veneenlaskupaikalla läträten tai varjossa leväten. Hatti jaksoi superreippaasti ja halusi aina uudelleen ja uudelleen tutustua vieraisiin koiriin ilman minkäänlaista ennakkoluuloa tai pelkoa. Minä se vaan jaksan hämmästellä pienen rohkeutta ja avoimuutta!
IMG_8922blogi
IMG_8942blogi
Sekä Awalla että Minillä alkoi juoksut loppuviikolla. Ja voi että kun tyttöjä kyrpiikin ihan ja kaikki, ei huvita leikkiä eikä huvita oikein lenkkeilläkkään. Kyllä tästä nyt viimestään tulin siihen päätökseen, että Awalta leikataan kohtu ja munasarjat pois ennen seuraavaa juoksua. Mini ei ole läheskään niin kiukkuinen tai millään tapaa erilainen, Awan äkäily vaan ärsyttää Miniäkin – ja tottakai sitten toisinpäin.

Hatti on tosissaan alkanut käyttää hampaitaan irtaimistoon. Nyt saa kyytiä koiraportti ja vaikka seinän listat, jos kukaan ei ole heti kieltämässä. Sängyn patjaakin se on jyystänyt onnessaan. Taitaa olla jo aika kokeilla, toimisiko vaikkapa Mustissa ja Mirrissä myytävä puruestosuihke tähän pentuun. Awaan kun se ei toiminut, Awa nuoli suihkeet onnellisena joka paikasta pois ja jatkoi sitten esineiden pureskelua…
IMG_8971blogi
IMG_9048blogi
Tulevalla viikolla olisi tarkoitus kaivaa vanhat agilityesteet varastosta pölyttymästä ja aloittaa Hatin kanssa esimerkiksi putkeen menoa sekä kierrä-käskyä. Saa nähdä kuinka pennun keskittymiskyky riittää, vaikka ”treenit” kestäisivätkin vain muutaman minuutin per kerta. Viereisessä puussa olleesta harakanpesästä ovat poikaset juuri lentäneet ja loikkivat valtoimenaan pitkin pihoja, mikä ei ainakaan edesauta muutenkin hieman heikohkoa keskittymiskykyä toimimaan…

Pentuarkea

Olen pikkuhiljaa alkanut taas tottumaan pentuarkeen. Jo muutamana yönä olen saanut nukkua heräämättä ollenkaan viemään Hattia ulos ja mikä parasta, penneli on alusta alkaen ollut jo sisäsiistiksi laskettavissa – sisälle on tullut hädät vain säikähtäessä pari kertaa. Onneksi ulkona on muutenkin ollut niin mukavat ilmat, että koirien kelpaa oleilla päivät aidatulla pihalla oven ollessa auki.
Kun lämpötilat paukkuvat hellerajoilla, minä olen jättänyt lenkit tekemättä ja sensijaan vienyt koiria uimaan. Kolme vanhinta uikin mieluusti – Sara tosin vain pelastusliiveissä – ja Hatin kanssa uintiura on lähtenyt kovaa vauhtia liikkeelle. Rohkea penikka seuraa muita pitkälle järveen, muttei tokikaan vielä uskalla itse uida.
IMG_8511blogi
IMG_8517blogi
IMG_8563blogi
Rollelle ja Hatille on kehittynyt uskomattoman hyvä suhde. Leikki sujuu turvallisesti ja molempien mielestä mukavasti, kun reilusti isompi Rolle käy maahan makuulle ja antaa Hatin loikkia päällään. Muutaman kerran on jouduttu muistuttamaan, että pientä ei saa lähteä jahtaamaan eikä sen päälle suinkaan voi lysähtää leikkiessä niinkuin Awan päälle. Hatti rakastaa Rollen kanssa leikkimistä kauheasti, onhan R tällähetkellä toistaiseksi ainut koira, joka leikkii Hatinkin mielestä kivaa leikkiä täälläpäin. Minin ja Awan leikit kun ovat sellaisia, joista pieni pentu ei oikein vielä perusta…

Mutta jotain Awa ja Hattikin tekevät yhdessä. Nimittäin kaivavat pihalle kuoppia. Muutamankin kerran olen tavannut nämä kaksi pyllyt pystyssä kaivamassa maata niin että nurmi lentää.. Pitäähän sitä toki pitää huolta siitä, että Hatti oppii kaikki epämiellyttävät tavat!
IMG_8803blogi
IMG_8574blogi
IMG_8742blogi
Minulla itselläni alkoi kesätyö paikallisessa eläinlääkärissä maanantaina. Olihan se hurjaa jättää penneli tänne ”yksin” (eli nukkuvan siskon kanssa), mutta mitään ongelmia ei ole ollut. Hatti käy nukkumaan jäädessään yksin, ei se jää huutamaan tai tuhoa paikkoja – ainakaan vielä.
Awa taasen syö edelleen kipulääkettä lähes päivittäin, vähän päivän aktiviteetista riippuen. Jos yhtenä päivänä ei tehdä mitään fyysistä, ei Awa seuraavana päivänä lääkettä tarvitse. Siltikin pieni bortsunpuolikas on todennäköisesti loppuelämänsä edes osittain kipulääkekuurilla, tosin eläinlääkärikin ehdotti josko välillä kokeilisin kortisonikuuria ja sitten taas kipulääkettä.
IMG_8599blogi
Collage

The new beginning

Kuten joku on saattanut huomata, vanha blogini on mystisesti kadonnut. Oikeasti mystisesti, sitä ei saanut palautettua millään – ei mitään osaa siitä. Kolme vuotta minä sinne lähinnä Awan elämästä päivittelin, sitten kaikki vain katosivat jonnekkin ulottumattomiin. Siksi – ja myös parin muun syyn takia – en ole päässyt päivittelemään meidän tilanteista tänne juuri mitään. Mutta nyt olen täällä taas, suurella innolla! Muokkailin blogin ulkonäköäkin uuteen uskoon, toivottavasti sitä on (edelleen) helppo käyttää silti.

Ehkä suurin elämänmuutos meillä on pienenpieni Hatti, eli Maple Yard Quick Enough. Minä haaveilin uudesta harrastuskoirasta jo reilusti viimevuoden puolella, mutta haaveen uskalsin sanoa ääneen vasta marraskuussa. Colliet ovat aina olleet eniten omalta tuntuva rotu, mutta haluan myös harrastaa tavoitteellisesti mikä tuotti hieman päänvaivaa collien etsinnässä. Onneksi löysin Maple Yardin kennelin, jossa koirat ovat juuri sitä mitä minä haen. Ja niinpä sain kunnian sijoituspentuun ja 25.5. Hatti muutti meille.
IMG_8416blogi
IMG_8438blogi
Hatti on kunnon termiitti. Kun tullaan uuteen tilaan, lähtee penikka häntä pystyssä tutkimaan ympäristöä. Kaikkea haistellaan ja maistellaan tarkasti, jo nyt kaikki kengät pitää joko nostaa ylös tai piilottaa. Energiaa ja vauhtia piisaa kun pienessä kylässä ja ensimmäisen kerran touhuaminen alkaa kolmen-neljän aikaan yöllä. Hatti on parempi pentu kun olisin kuunaan osannut ajatella!
IMG_8346blogi
IMG_8367
IMG_8376
Mitä tulee muihin koiriin, on vastaanotto pennulle ollut huikean hyvä. Kaikki jotka lukivat aiempaa blogiani varmasti muistavat, että Awa ei voi sietää vieraita koiria ja käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Tätä minä pennun kanssa pelkäsin ja Awa tapasi vauvaa ensin vain kuonokoppa päässä. Awa ei aluksi Hatista pitänytkään yhtään vaan ärähtäen ajoi pienen pois luotaan aina, kun pääsivät toisiaan nuuhkimaan. Onneksi Hatti sattuu olemaan harvinaisen kovapäinen natiainen eikä ottanut tuosta itseensä.
Kolmantena päivänä Awa oli aamusta asti erilainen. Viedessäni Hatin aamupissille pujahti Awakin ulos, ja kaikkien hämmennykseksi alkoi pikku bortsumiksi kutsua Hattia leikkiin. Siitä pitäen Awa on jatkuvasti yrittänyt saada pentua mukaan rajuihin paineihin, mutta pieni ei vielä ole ihan käsittänyt, että se kohtisyöksyminen äristen on leikkiinkutsu, ei poisajo…
IMG_7730blogi
Saralta ajelin turkin pois kokonaan reilu viikko sitten. Täällä oli järkyttävän kuumat päivät ja vanhuksen oli selkeästi huono olla, joten päätin ottaa trimmerin käteen ja helpottaa tilannetta. Muutos oli nähtävissä heti seuraavalla lenkillä, kun Sara ei tapansa mukaan kipittänytkään minun takana tai vierellä, vaan meni reippaasti Minin ja Awan rinnalle.
Eli tällähetkellä kaikki vaikuttaa todella valoisalta, mitä nyt yöunet ovat minun kohdalla heikossa hapessa. Pikkuhiljaa Hattikin oppii varmasti nukkumaan koko yön, siihen asti on vain noustava käyttämään pentu ulkona niin monta kertaa yössä kun on tarvis.